Artikkeli julkaistu Cavalierlehdessä 4.2014

Kuivasilmäisyys tarina jatkuu

Kirjoitin aikoinaan Bamsen kuivasilmäisyydestä Cavalierlehteen 1/2011. Päätin sen jälkeen laittaa samaisen artikkelin nettiin oman blogini yhteyteen (artikkeli löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta http://bamsecapo.vuodatus.net/sivut/kyynelsilmin-bamsen-tarina) 

 

Vuosien varrella minuun on oltu toistuvasti yhteydessä koirien kuivasilmäisyyden tiimoilta. Olen vastannut lukuisiin sähköpostiviesteihin ja lisäksi minulle on soiteltu ja kyselty neuvoja. Suuri osa niistä, jotka ovat olleet minuun yhteydessä ovat olleet erirotuisten koirien omistajia. On labradorinnoutajia, pinsereitä, russeleita, villakoiria ja harjakoiria, jotka myös kärsivät kuivasilmäisyydestä. Useat cavalierien omistajat ovat myös viestitelleet kanssani kuivasilmäisyydestä. Olen vastannut kysymyksiin parhaan kykyni mukaan, mutta myös ohjannut hoitoon jokaisen kysyjän päteville eläinlääkäreille.

Minulta on kyselty, mikä lääke auttoi Bamsea. Olen vastannut näille kyselijöille, vaikka muuten en haluakaan mainita julkisesti minkään yksittäisen lääkkeen nimeä. Jokainen koira on yksilö, ja lääke joka toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tämän takia en aio edelleenkään kirjoittaa tai suositella mitään valmistenimiä tässä artikkelissani.

 

Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että kuivasilmäisyydestä kärsivän koiran omistaja on varsin yksin ongelmansa kanssa eikä tietoa tunnu oikein löytyvän mistään. Lisäksi syntyy väkisinkin vaikutelma, että vaikka koira onkin saanut oikean diagnoosin, niin omistajat eivät saa kuitenkaan riittävästi ohjeita ja käytännön neuvoja. Olen myös todennut, että kaikki eläinlääkäritkään eivät valitettavasti osaa neuvoa tai määrätä muita lääkkeitä kuin yhtä perinteistä valmistetta, vaikka parempiakin olisi olemassa. Kun kuivasilmäisyys on diagnosoitu, mutta perinteiset siihen käytetyt lääkkeet eivät auta, ollaan usein aika epätoivoisessa tilanteessa. Viimeistään siinä vaiheessa koiranomistaja tarttuu viimeiseen oljenkorteensa ja yrittää löytää apua koiralleen mistä tahansa ja millä tahansa tavoin. Tämä on luonnollista, koska eihän kukaan vastuullinen koiranomistaja voi hyvällä omallatunnolla katsoa kun rakas ystävä kärsii. Kuivasilmäinen koira on jotain niin surullista nähtävää!

 

Vaikka en halua antaa hoito-ohjeita, enkä varsinkaan lääkeohjeita kenellekään, niin haluan kuitenkin jakaa perushoito-ohjeita kuivasilmäisen koiran hoitoon. Ohjeet perustuvat neuvoihin, mitä olen itse hoitavalta eläinlääkäriltämme saanut ja minkä olen kohta kuuden vuoden aikana kokenut toimineen. Ohjeeni ovat lisäksi käyneet lääkärin kautta 'hyväksyttävänä’.

 

Oli koiran lääkehoito mikä tahansa, niin perusohjeet ovat aina samat:

 

• noudata hyvää hygieniaa

• noudata saamiasi lääkitysohjeita koiran silmän tilannetta seuraten

• estä koiraa raapimasta silmäänsä, käytä kauluria herkästi

• jos silmä on punainen tai näyttää muutoin huonolle, käy pikaisesti näyttämässä sitä lääkärillä

 

Silmän puhdistamiseen ei suositella minkäänlaisia 'silmähuuhteita’, joita myydään eläintarvikeliikkeissä. Silmän huuhteluun kannattaa käyttää ainoastaan keittosuolatippoja/-liuosta (NaCl 0.9%) joita voi ostaa apteekista. Keittosuolatippoja myydään 2ml kertakäyttöpipeteissä.

Väliaikaisesti silmää voi huuhdella myös keitetyllä vedellä, mutta helpommalla pääsee ostamalla tippoja kotiin, jolloin ne ovat aina käyttövalmiina.

Silmä pitää puhdistaa roskista ja rähmästä, jos sellaisia näkyy. Silmähuuhtelun jälkeen on muistettava pitää taukoa ennen kuin laittaa hoitavat lääketipat.

Erilaisten lääketippojen välillä on pidettävä taukoa vähintään 15-20 min, jotta lääke ehtii imeytyä kunnolla: ”Silmään ei mahdu kuin yksi tippa kerrallaan”!

Vesipohjaisen tipan jälkeen voi pitää hieman lyhyemmän tauon kuin voide- tai öljypohjaisen tipan.

Kostutustippoja joutuu myös käyttämään ja ne pitää muistaa antaa aina vasta viimeisenä kaikkien lääketippojen jälkeen. Syy tähän on se, että kostutettavat tipat tekevät silmän pintaan kalvon, jonka tarkoituksena on suojata silmää. Tämän vuoksi mikään lääkeainekaan ei imeydy enää kostutustipan muodostaman kalvon läpi.

 

Kostutustippoja on montaa erilaista ja myös monen merkkisiä. Kuivasilmäiselle suositellaan käytettäviksi sellaisia kostutustippoja, jotka ovat kertakäyttöpipeteissä. Syy tähän on se, että kertakäyttöpipetit eivät sisällä säilöntäaineita, jotka voivat ajan myötä aiheuttaa herkistymistä niille. Avattua kertakäyttöpipettiä voi säilyttää korkeintaan 24h, minkä jälkeen se on heitettävä pois. Kostutustippoja käytetään tarpeen mukaan eikä niitä voi käytännössä koskaan käyttää liikaa. Ainoastaan, jos huomaa että kostutustippoja alkaa yhtäkkiä kulua huomattavasti aiempaa enemmän, niin kannattaa seurata silmien tilannetta entistä tarkemmin ja konsultoida hoitavaa lääkäriä.

 

On kuitenkin hyvä pitää mielessä lisäksi se, että silmä- ja kyynelerityksen tilanne vaihtelee paljon myös sään ja vuodeaikojen mukaan. Toisilla koirilla on huono tilanne keväällä siite- ja katupölyn ollessa ilmassa. Toisilla koirilla taas kuumuus, lämpö ja ilmastointi huonontavat tilannetta. Tuulinen sää ja pakkanen ovat myös pahoja monille kuivasilmäisille koirille ja jotkuthan reagoivat kaikkiin edellä mainittuihin ärsyketekijöihin.

Itse en ole huomannut että ruokavaliolla olisi mitään merkitystä parantavasti tai pahentavasti kuivasilmäisyyteen ja minä, jos kuka, olen epätoivoissani kokeillut kyllä ihan kaikkia konsteja! Ruokaan laitettavasta öljylisästä tuskin on haittaakaan, joten sitä ainakin voi hyvin käyttää, jos ei muutoin, niin ihan vain varmuuden vuoksi.

 

Vuoden 2011 huhtikuusta on AHT:llä ollut markkinoilla geenitestausmenetelmä, jolla selvitetään, kantaako cavalier CC (curly coat = kiharakarvaisuus) & DE (dry eye = kuivasilmäisyys) -geeniä perimässään. Ohjeiden mukaan kahta geenin kantajaa ei tule yhdistää, koska silloin jälkeläiset voivat sairastua kyseiseen sairauteen ja menehtyvät jo pentuiässä. Suomessakin tämä testi on ollut laajamittaisemmassa käytössä noin kolmen vuoden ajan.

Haluan painottaa sitä, että kyseisen geenitestin avulla ei pysty lupaamaan, että koira ei tule sairastumaan kuivasilmäisyyteen! Monien kasvattajienkin kotisivuilla väitetään kuitenkin näin. Siellä lukee: 'pennut eivät tule sairastumaan kyseisiin sairauksiin'. Kuivasilmäisyyteen on monia muitakin syitä kuin vain tämä kyseinen geenivirhe! Kasvattajien (ja pennunostajienkin) tulee olla tietoisia tästä asiasta, eikä antaa tyhjiä lupauksia ja uskotella asioita, jotka eivät pidä paikkaansa! Bamsen kohdallahan on kyse nimenomaan geeneistä riippumattomasta sairaudesta ja Bamsen kuivasilmäisyys on puhjennut silmätulehduksen seurauksena.

 

Bamsen kuulumisia

Bamse sairastui kuivasilmäisyyteen ollessaan reilut 1-vuotias vuosien 2008-2009 vaihteessa. Tänä syksynä Bamse täytti 7 vuotta, eli tuskin edes muistamme enää aikaa ennen tätä kuivasilmäisyyttä!

Bamsen tilanne on ollut stabiili jo vuodesta 2009 näihin päiviin asti. Meidän ei ole tarvinnut peruslääkityksen lisäksi tiputtaa kuin hetkellisesti normaalia reilummin kosteuttavia tippoja Bamsen silmään. Vuodesta 2009 Bamsen silmien peruslääkitys on pysynyt samana. Huonompaan silmään on hoitavaa tippaa laitettu aamuin illoin ja parempaan silmään vain iltaisin.

 

Kesällä 2014 tilanne kuitenkin huononi radikaalisti. En tiedä onko tämä vain sattumaa, vai oliko kesä 2014 harvinaisen hankala kaikille kuivasilmäisyyspotilaille. Tämän menneen kesän aikana minuun on oltu nimittäin todella useasti yhteydessä kuivasilmäisyysasian tiimoilta.

Kävimme Bamsen kanssa hoitavalla lääkärillämme, kun tilanne paheni entisestään. Pelkonamme oli, että Bamsen kyyneleritys olisi loppunut jälleen ja hoito muuttunut tehottomaksi. Pahemmatkin skenaariot nostivat taas päätään!

Onneksi näin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan kyynelten tuotto oli pysynyt ennallaan mutta 'liitännäisenä' oli tullut tulehdusreaktio, joka silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin mukaan on varsin yleinen erityisesti kesäaikana. Lääkäri määräsi kuuriluonteisesti uutta silmätippaa entisten tippojen lisäksi alenevin annoksin. Saimme myös luvan aloittaa omatoimisesti tippakuurin uudelleen, jos tai kun tilanne menee Bamsella huonommaksi.

Eläinlääkäri kertoi lisäksi, että monella muullakin kuivasilmäisyydestä kroonisesti kärsivällä koiralla tarvitaan usein kuuriluonteisesti tällaisia tukilääketippakuureja.

 

Bamsen tämän hetken tilanne on taas hyvä! Tukitippakuurista on ollut selvästi apua. Tämä antaa jälleen uutta toivoa siitä, että vuoden ikäisenä lopetusuhan alla ollut Bamse saa todennäköisesti silmiensä suhteen elää hyvää elämää vielä monien vuosien ajan.

 

Lotta Allen-Ollas

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuivasilmäisyys, KCS

 

Keratokonjunktivitis sicca, KCS eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus jossa kyynelnesteen tuotto hiipuu osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja sidekalvon tulehdusta, kipua ja ajan kanssa jopa näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvon muutosten takia.

 

Kuivasilmäisyyttä esiintyy erityisesti kääpiöroduilla. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Perinnölliseksi oletetut paikalliset tiettyyn kudostyyppiin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.

 

Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää, venyvää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee ”vinkkaa” silmää. Sarveiskalvo voi samentua, suonittua ja pigmentoitua aiheuttaen näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias.

 

Diagnoosi tehdään mm. mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer Tear Test). Normaali STT tulos on 15-25 mm /min. Mikäli tulos asettuu 11-15 mm / min tasolle on epäiltävä alkavaa tai lievää kuivasilmäisyyttä. Jos STT tulos on 6-10 mm/min on kyseessä keskivaikea kuivasilmäisyys. Jos STT tulos jää alle 6 mm/ min on kyseessä jo vakava kuivasilmäisyystila. Kyynelnesteen tuotto vaihtelee päivän aikana, siksi pelkkä kyyneltestin tulos ei ole aina diagnostinen. Sarveiskalvon pintasolukko muuttuu `ahavoituneeksi´ kyynelnesteen tuoton tai laadun ollessa heikkoa pidempään. Tämä muutos todetaan usein sarveiskalvon värjäyksen yhteydessä silmätutkimuksessa.

Vakavasta kuivasilmäisyydestä kärsivien potilaiden hoito on alkuun työlästä. Lääkkeitä joudutaan käyttämään tiheästi ja usein montaa lääkettä samanaikaisesti usean viikon ajan, ennen kuin tuloksia on odotettavissa. Tärkeää on myös lievittää potilaan tilaa keinokyyneltipoilla, joiden hyöty valitettavasti on kovin lyhytaikainen eikä sinänsä perusongelmaa poistava. Yleensä 2-3 kk sisällä todetaan onko lääkkeistä tehoa vai ei. Mikäli lääkitys on tehonnut, potilaalle jatketaan usein elinikäisesti kyynelnesteen tuottoa lisäävää syklosporiini- tai takrolimuusivoidetta ja / tai suun kautta annettavaa kyynelrauhasen tuottoa parantavaa pilokarpiinia.

 

Mikäli lääkityksestä ei ole hyötyä (kuten noin 10% tapauksista) voidaan korvanalussylkirauhasen tiehyt kirurgisesti siirtää laskemaan kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin potilas `sylkee´ silmäänsä. Sylki muistuttaa ominaisuuksiltaan kyyneltä. Tämä tuo usein avun kivuliaalle ja kroonisten sarveiskalvomuutosten takia näkökyvyltään heikkenevälle silmälle. Yksin keinokyyneltippojen ja -voiteiden käyttö on vakavissa kuivasilmäisyystiloissa tehotonta, niiden vaikutusaika on usein hyvin lyhyt (vain 1-3 h), joten niiden käyttö vaatii tavattoman tiheää annostelua.

 

Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

 

Kirjoittaja;

 

Sari Jalomäki, ELL

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

Silmätarkastuseläinlääkäri

 

Animagi Apex

Kirkonkyläntie 15

00700 Hki

p. 0201 750 070