Suomen Cavalier Kingcharlesinyhdistys ry

Cavalier 1/2011

38. vuosikerta
 

 kuva: Stefan Allén

 

Kyynelsilmin - Bamsen tarina

 

Tarinamme alkaa joulukuussa 2008, jolloin Bamse oli samana syksynä täyttänyt kokonaisen vuoden. Vähän ennen joulua aamulenkillä Bamse hankasi voimakkaasti oikeaa silmää lumihankeen, ja muistan miettineeni syytä sen outoon käytökseen. Lähdin töihin, ja palattuani kotiin silmä oli muurautunut kokonaan kiinni. Eläinlääkäri totesi, että silmässä on haava ja tulehdus. Joko haava oli tullut raapimisesta, kun silmää kutitti tulehduksen takia tai sitten haava oli aiheuttanut silmätulehduksen. Lääkkeeksi saimme antibioottitippoja ja kontrollikäynti sovittiin kuurin  päätteeksi. Silloin kaikki olikin ok, mutta muistan, että eläinlääkäri mutisi jotakin jostain perinnöllisistä silmätaudeista. En kuunnellut kunnolla, silmähän oli kunnossa.

 

Jo kuukauden kuluttua Bamse oli jälleen eläinlääkärillä samasta syystä. Vaikka se sai nytkin  samat lääkkeet, silmä ei alkanutkaan parantua vaan Bamse piti sitä visusti kiinni. Menin Bamsen kanssa naapuriin ystäväni luo, jotta hän katsoisi näkyykö jotain erikoista. Itse en saanut katsottua, koska Bamse ”veti” silmänsä sisälle. Yhdessä näimme, että silmämuna oli ihan kuiva, ja sen pinta oli matta. Bamsekin oli kivulias, joten nyt varasin ajan silmälääkärille.

 

Diagnoosi oli aivan selvä, keratokonjunktivitis sicca- eli kuivasilmäisyys. Oikea silmä ei tuottanut lainkaan kyyneleitä ja vasen tuotti  niitä vain heikosti. Haavaumat ja tulehdukset olivat vain oireita tästä taudista. Jokainen, jolla joskus on ollut kuivat silmät tietää miltä tuntuu, ja  voi vaan kuvitella, milaista on, kun silmä ei tuota kyyneleitä ollenkaan. Lääkäri kertoi, että haavat eivät parantuneet, koska aina kun koira räpsyttelee silmiään luomi tarttuu haavaan kiinni ja vetää haavan  uudestaan ja uudestaan auki.  Bamselle aloitettiin lääkitys kuivasilmäisyyteen, Siklosporin tipat.  Sain myös tietää, että on mahdollista, että lääkkeet eivät autakaan. Silloin olisi harkittava leikkausta, jossa  rakennetaan suusta käytävä silmään, jotta sylki voitelisi silmää. Toisena vaihtoehtona on sairaan silmän poistaminen kokonaan.

 

Bamse pääsi päivähoitoon äidilleni, koska silmätipat piti laittaa useasti. Kirjoitin äidilleni tarkat ohjeet, mitä lääkettä kulloiniin annettiin ja mihin aikaan. Kyyneleritys ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin eivätkä haavaumat parantuneet. Bamse nukutettiin eläinlääkärillä, ja silmän haavaa putsattiin ja revidoitiin. Silmä ommeltiin kiinni viikoksi ja silmätippojen määrää lisättiin. Bamsen ensimmäiset päivät yksi-silmäisenä olivat hankalia, ja muistan kuinka naapurin venäläistäti rupesi itkemään kun näki Bamse-polon silmä kiinniommeltuna. Aika hurjan näköinen koiraraasu oli, täytyy myöntää.

 

Viikossa haava parantui, mutta ei edelleenkään tuottanut yhtään kyyneiletä. Kokeilimmekin  uusia lääkkeitä, myös suun kautta otettavia.. Lääkärissä juoksimme ainakin kerran viikossa, ja kotona tiputettiin silmätippoja ja  kostuketta silmiin. Kauluri oli Bamsella jatkuvassa käytössä, ja kokeilinpa jopa laittaa voita ruokaan jne. Kaikkea  mahdollista kokeiltiin.

 

Bamse masentui . Aina niin iloinen ja reipas poika katosi, ja sijalle saatiin surumielinen, selvästi kivulias ja väsynyt koira, joka kuitenkin oli vain vain hivenen yli yksivuotias. Ruoka ei maistunut, eikä se ei halunut leikkiä, eikä oikeastaan halunut edes olla hereillä. Ymmärrän hyvin, että jos jokainen silmien avaaminen ja sulkeminen sattuu, niin pitäähän niitä sitten mielummin kiinni kokonaan. Myöskin eräs lääke aiheutti Bamselle kipua. Oli aivan järkyttävän surullista tiputtaa silmiin lääkettä, kun koira huusi kivusta. Minä itkin, ja tein melkein jo surutyötä,  koska eihän ollut inhimillistä antaa nuoren koiran kärsiä näin. Olimme täysin hukassa. Silloinen eläinlääkäri ei antanut toivoa hänkään, vaan puhui jo silmänpoistosta. Itse kyselin vielä muita vaihtoehtoja – ”teen mitä tahansa”, mutta  toivoa ei annettu. Kun epäröin mahdollista silmänpoistoa, sain kuulla, että  lopetuskin on mahdollinen ratkaisu.

Kasvattaja oli ollut alusta asti tietoinen sairaudesta,ja oli tilanteesta yhtä ymmällään kun mekin.  Soitin hänelle hätääntyneenä, että ”nyt tarvitaan apua, muuten Bamsen silmä poistetaan tai  koko koira lopetetaan. Kasvattajan avulla löysimmekin toisen silmäspesialistin. Kasvattaja tuli mukaan  lääkärille, ja ilmoitti suoraan että ”nyt tarvitaan apua, sinä olet meidän viimeinen toivomme.” Ja me saimme tarvitsemamme avun! Edellinen lääkitys lopetettiin kokonaisuudessaan samantien ja tilalle saatiin uutta lääkettä. Uuden lääkityksen alkaessa Bamsen oikea silmä ei tuottanut yhtään kyyneleitä, vasen tuotti ainakin vähän, mutta ei läheskään normaalisti.

 

Vajaassa viikossa nähtiin jo muutoksia, ensin vain pienen pieniä, mutta jo kahden kuukauden kuluttua kyyneltuotos oli normaalisoitunut kokonaan! Bamsen mieliala koheni sitä mukaa, kun silmiin tuli kyyneleitä, ja pian se oli jo sama ”vanha” iloinen Bamsemme.  Saimme ohjeen tulla takaisin vuoden kuluttua, mutta muistan ajattelleeni: ”joopa joo, jos nyt menisi edes jokunen kuukausi”.  Vuoden kuluttua meillä oli kontrolli käynti, ja silmän tilanne oli mainio. Kyyneltuotos oli normaali, mutta kuulemma pinnasta näkee, että se on ajoittain pintakuiva.

 

Ruusuilla tanssimasta ei elämä kuitenkaan ole, eli edelleen tulee huonoja päiviä. Tuulinen ja kylmä sää pahentaa Bamsen tilannetta huomattavasti, ja  myös pöly on pahaksi. Myöskin nukutukset aiheuttavat  silmän kyynelerityksen huononemista.  Olen kuullut, että toisilla taas on enemmän oireita kesäisin esimerkiksi siitepölystä. Bamselle silmäsalvaa laitetaan aamuin illoin, eikä yhtään kertaa ole jäänyt antamatta! Joskus ollaan jo nukahtamassa, kun muistaakin, että silmälääke on laittamatta, ja silloin noustaan ripeästi ylös ja annetaan lääkettä. Sen verran kunnioitan Bamsea ja sen ikävää tautia, että en laittamatta jätä. Kostutustipat ovat lääketippojen lisäksi myös osa arkea; kotoa löytyy aina, ja käsilaukussani myös.

 

Olen kiitollinen kasvattajalle, joka ei jättänyt meitä pulaan, vaan auttoi meitä löytämään  uuden eläinlääkärin. Saimme kuulla toisen mielipiteen, ennen kuin epätoivoissamme päädyimme radikaaleihin toimeenpiteisiin. Olen myös kiitollinen eläinlääkärille, joka antoi meille toivoa juuri silloin, kun olimme täysin epätoivoisia. Myös eläinlääkärin asenne cavalieripoikaamme kohtaan oli kannustava. Ja tietysti olemme iloisia, että saimme kyyneleitä taas Bamsen silmiin! Lisäksi olen kiitollinen kaikesta tuesta ja kannustuksesta, mitä olen saanut mm. cavalierharrastajaystäviltäni. Kiitollisin olen kuitenkin Bamsesta, joka nyt on melkein 3,5-vuotias, vaikka on sairastanut kuivasilmäisyyttä yli puolet elämästään.

 

Lotta Allen-Ollas

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eläinlääkäri ; Sari Jalomäki

Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka sekä merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta

KCS

Keratokonjunktivitis sicca, KCS eli kuivasilmäisyys on monella rodulla perinnölliseksi epäilty sairaus
jossa kyynelnesteen tuotto hiipuu osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja
sidekalvon tulehdusta, kipua ja ajan kanssa jopa näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvon
muutosten takia.

Kuivasilmäisyyttä esiintyy erityisesti kääpiöroduilla. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen
alttiuden lisäksi mm eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt,
aineenvaihduntasairaudet, infektiot, autoimmuunisairaudet. Paikalliset tiettyyn kudostyyppiin
kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat todennäköisesti tavallisin kuivasilmäisyyden syy koirilla.

Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja
rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää, venyvää.

Silmä voi olla valoarka. Sarveiskalvo voi samentua, suonittua ja pigmentoitua aiheuttaen
näkökyvyn heikkenemistä. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on
kivulias.

Diagnoosi tehdään mittaamalla kyynelnesteen tuotto nk. Schirmerin kyyneltestillä (STT, Schirmer
Tear Test). Normaaliarvo on 15-25 mm /min. Mikäli tulos asettuu 11-15 mm / min tasolle on
epäiltävä alkavaa tai lievää kuivasilmäisyyttä. Jos STT tulos on 6-10 mm/min on kyseessä
keskivaikea kuivasilmäisyys. Jos STT tulos jää alle 6 mm/ min on kyseessä jo vakava
kuivasilmäisyystila.

Vakavasta kuivasilmäisyydestä kärsivien potilaiden hoito on alkuun työlästä. Lääkkeitä joudutaan
käyttämään tiheästi ja usein montaa lääkettä samanaikaisesti usean viikon ajan, ennen kuin
tuloksia on odotettavissa. Tärkeää on myös lievittää potilaan tilaa keinokyyneltipoilla, joiden hyöty
valitettavasti on kovin lyhytaikainen eikä sinänsä perusongelmaa poistava. Yleensä 3 kk sisällä
todetaan onko lääkkeistä tehoa vai ei. Mikäli lääkitys on tehonnut, potilaalle jatketaan usein
elinikäisesti kyynelnesteen tuottoa lisäävää syklosporiinisilmävoidetta tai takrolimusiinivoidetta ja /
tai suun kautta annettavaa kyynelrauhasen tuottoa parantavaa pilokarpiinia.

Mikäli lääkityksestä ei ole hyötyä (kuten noin 30 % tapauksista) voidaan korvanalussylkirauhasen
laskutiehyt kirurgisesti siirtää kuivan silmän alaluomen sisäpuolelle sidekalvolle, jolloin potilas
`sylkee´ silmäänsä. Sylki muistuttaa ominaisuuksiltaan kyyneltä. Tämä tuo usein avun kivuliaalle ja
kroonisten sarveiskalvomuutosten takia näkökyvyltään heikkenevälle silmälle. Yksin
keinokyyneltippojen ja -voiteiden käyttö on vakavissa kuivasilmäisyystiloissa tehotonta, niiden
vaikutusaika on usein hyvin lyhyt (vain 1-3 h), joten niiden käyttö vaatii tavattoman tiheää
annostelua.

Kuivasilmäistä yksilöä, mikäli syyksi voidaan epäillä perinnöllistä kuivasilmäisyyttä, ei suositella
käytettäväksi jalostukseen.