No niin. tätä vuotta on enää muutama hassu päivä ja ajattelin tässä käydä vuotta 2009 läpi.
Toisen koiran otto tuli ajankohtaiseksi  syksyllä 2008 kun aloimme puhumaan kasvattajan kanssa siittä että harkitsimme Bamselle kaveria. Hän oli astuttamassa Bamsen puolisiskoa alkutalvesta ja sovimme alustavasti että jos syntyy uros niin” otetaan se” . Olimme kokoajan ajantasalla koskien Capon emän astutusta, odotusta ja kaikki mitä siihen kuului. Valitettavasti ilo uudesta koirasta muuttui ennen kuin pentu edes syntyi ”silmäpainajaiseen”
 
 
Vuosi alkoi meidän perheessä myrskyisesti. Bamse sairastui silmätautiinsa melko tasan vuosi sitten. Alku kuukaudet oli Bamsen kohdalla aivan hirveät, olimme kun vuoristoradassa joka meni suoraan alaspäin. Juostiin eläinlääkärissä kerran viikossa tai jokatoinen viikko, uhkailtiin silmänpoisolla tai lopetuksella. Tammikkuun lopussa oli jo vakuutusyhtiön korvaukset käytetty tälle vuodelle. Pitkään mietin toisen koiran ottoa, onko reilua Bamselle ottaa toinen koira kun se ei voinut hyvin? Samanaikaisesti kun tilanne oli päällä, Capo syntyi.. rehellisesti en pystynyt iloitsemaan Capon syntymästä kunnolla kun Bamsen tilanne oli niin hurja. Vaikka olin iloinen Caposta olin myös hirveän huolestunut Bamsesta. Teimme kuitenkin päätöken että koska ”tilaamamme” bläkkäri uros oli syntynyt niin kohtalo oli puolestamme päättänyt että pennun on tarkoitus tulla meille.
 
 
 
Kävimme useasti katsomassa pentuja ja Bamsekin pääsi mukaan. Maaliskuussa Capo muutti meille. Nimi Capo lapset keksi yhdessä, tyttären mielestä nimi Kaapo oli niin suloinen nimi kun taas poika oli sitä mieltä että pentu pitää nimetä DaCapo- suklaan mukaan… eli kultainen keskitie Capo jota lausumme sekä lyhyellä että pitkällä a:lla ihan miten sattuu. Maaliskuussa Capo muutti kotiin. Hyvin meni kotiutus paremmin kun Bamsen kanssa vaikka ei silloinkaan ollut varsinaisia ongelmia, Bamse vaan oli hieman itkuisempi, Capo ei itkenyt kertaakaan. Nopeasti koirat tottuivat toiseensa, Bamse on alusta asti ollut lempeä mutta selvä johtaja. Pidimme heidät jonkin aikaa erossa kun olivat kahdestaan, syy siihen oli vain ja ainoastaan Bamsen kettuileva silmä ja kaulus jota se joutui käyttämään. Maaliskuussa Bamsen silmälääkäri ja samalla silmätilanne muuttui, parempaan. Vaihdoimme siis ELL ja löysimme sellaisen jolla oli vielä konstit mitä kokeiltiin ilomielin, maksoi mitä maksoi. Silmätilanne lähti siis helpottamaan pikkuhiljaa, luojan kiitos.
 
 
 
^ poikien ensitapaaminen
 
 
 
    jonkin aikaa jo yhdessä
 
 
Kesä oli hyvä, olimme paljon mökillä saaressa ja pojat olivat kuin paita ja peppu. Nauttivat suunnattomasti siitä että saivat juoksennella vapaana, valvottuna tietysti. Ruvettiin myös pikkuhiljaa käymään Capon kanssa näyttely harjoituksissa. Tarkoitus oli että viemme pojan silloin tällöin näyttelyihin. Kesällä sairastuivat molemmat ärhäkkään ripulitautiin joka vei Bamsen jopa kaksi kertaa tiputukseen, Capon yleistila säilyi ihan hyvänä vaikkakin oli ripulilla. Pikkuhiljaa Bamse siitä toipui mutta hitaasti kylläkin ja taas oli kova huoli Bamsesta.
 pikkuveli seuraa isoveljen esimerkkiä....
 
 
 
  joka asiassa
 
 
 komps
 
 
Loppukesästä kävimme Capon kanssa ensimmäisessä näyttelyssä ja syksyn mittaa olemme käyneet muutamissa, ihan hyvällä tuloksilla. (ks Capon tulokset)
 
 Vantaan näyttely syyskuussa-09 PUP 2 KP
 
 
 Syyskuussa Bamse täytti 2 vuotta ja olivat ensimmäistä kertaa muualla hoidossa kun perhe lähti lomailemaan.  Pojat ovat nyt voineet hyvin, kop, kop. Bamsen silmien kunto vaihtelee mutta eivät nyt ole ollut niin huonossa kunnossa kuten alkuvuodesta. Caposta on kasvanut komea mies joka kooltaan on isompi kun Bamse vaikka Capo onkin ”oikeankokoinen”. .
 
 
 
 Hyvin tulevat edelleen toimeen, Bamse on edelleen pomo vaikka Capo on joskus yrittänyt haastaa Bamsen. Mitään oikeita tappeluita ei ole tähän meneessä ollut. Nautimme jokaisesta päivästä koiriemme kanssa ja olemme todella iloisia että Capo tuli meille ja siitä että Bamse nyt voi hyvin
 
 
 
 
 
     Hyvää uuttavuotta kaikille!
 
Palaamme ensi vuonna .....