Vihdoinkin kävin pentuja katsomassa ja otin niistä kuvia. Pikkuruisia ja ihastuttavia olivat. Laitanpas tänne blogiini kuviani.

 (Kaikki pennut alustavasti varattuja)

 

Blenheim poika;

 

 

 

Trikolor tyttö:

 

 

Bläkkäri tyttö:

 

 

Ruby poika;

 

Ruby poika;

 

bläkkäri poika;

 

bläkkäri tyttö

 

bläkkäri tyttö:

Innostuin niin "pupseista" että vallan unohdin kirjoittaa meidän viikonlopun seikkailusta mutta jatkanpas tänne kuitenkin. Eli nyt sitten ollaan Capon kanssa debytoitu ulkomailla! Jo vuosi sitten Heidi kyseli jos lähdetään viroon cavalierien erikoisnäyttelyyn mutta silloin emme lämmenneet ajatukselle. Nyt sitten samainen henkilö ehdotteli kimppareissua ja tällä kertaa olinkin valmiina seikkailuun. Lähdettiin asenteella "avoimin mielin ja seikkailu/turisti matka" eikä odotukset olleet kovin suuret. Toiveena oli saada uusia kokemuksia. Otimme koiriemme lisäksi tyttäremme mukaan joten vietimme samalla äiti-tyttö-koira viikonloppua. Tyttäret ystävystyivät tunnin sisällä joten ei huolen häivää niitten suhteen.

Itseäni jännitti auoto ja laiva matka koska Capo ei ole ikinä nuku autossa (kuten Bamse joka aina nukkuu) eikä Capo viihdy pienessä veneessä sen jälkeen kun tippui mereen puolivuotiaana. koirat matkusti siis autossa laiva matkan aikana joten en tiedä miten heillä meni, ainakin Capo oli ihan kunnossa eikä ollut riehunut tms. Hotelli oli- no hotelli. tulimme siis viroon perjantai iltapäivänä ja seuraavana aamuna oli näyttelyiden vuoro. Olimme ihan ajoissa näyttely paikalla joka oli koulun piha. Tämä oli loistava paikka ajatellen lapsiamme! Reippaita tytöt olivatkin, eivät yhtään väsyneet vaikka 9 tuntia joutuivatkin siellä viettämään (tytöt siis 9v).

Viron erikoisnäyttelyssä kilpaillaan väreittäin, eli kaikki eri värit arvostellaan erikseen. Bläkkäri uroksia oli 10 kpl josta 4 oli junioria, 2 nuortenluokassa ja Capon luokassa- avo uroksissa oli 4 kpl. Capo kulki ja seisoi mielestäni ihan hyvin ja sijoituttiinkin toiseksi. Seuraavana oli sitten serti-luokka missä oltiin kolmansia. Ja tämän jälkeen sitten vielä paras bläkkäri uros luokka missä sijoituttiin vielä neljänneksi. Tulokseen olen ihan tyytyväinen, tietysti olisi se serti ollut tervetullut mutta ei me sen takia sinne lähdetty vaan kokemuksien ja mielenkiinnon takia. Reissu kaverimme Hessu saikin ruby urosten serti joten oltiin sitten iloisia niitten puolesta. Myös capon isän kasvattajan koirat pärjäsivät ja pääsinkin niitä esittämään kasvattaja luokkaan. Olen huomannut että itsellä ei ole kova kilpailu vietti, tietysti on kivaa silloin kun koira menestyy mutta ei se ole mikään pakkomiele tms. Capo on capo ja on mulle niin tärkeä. Capo ei myöskään ole sielultaan mikään näyttely stara ja reissukoira vaan tavallinen perhekoira, Bamsen paras kaveri, jolle mamma aina välillä suunnittelee menoja .

Alle kuva Caposta kera avo 2- ruusukkeen kanssa