Ja kuukausi vaihtui. Mitään uutta raflaavaa emme ole tehneet. Lumi on sulannut ja koirat on täynnä likaa joka lenkin jälkeen. Olenkin laimentanut shampoota jolla otan n kerran päivässä tassut ja vatsan alus, kun tuntuu etä vedellä ei kaikki lika lähde . Olen niin kyllästynyt koirien kakka kasoihin jotka lojuvaat pitkin kävely teitä. Omat koirat kun astuu niihin ja sitten on hapsut täynnä kakkaa. En ymmärrä miksi ihmisillä on niin vaikeeta poimia omien koiriensa jätökset tien reunoista (tai keskeltä tietä). Kerran ojensin oman pussin kun puoli tutun koira kakkasi eikä omistaja tehnyt elettäkään. Hämmästyin kovasti kun tämä ihminen sanoi mulle että ei tarvi poimia, siirrän vähän sivummalle vaan... Siis oikeasti, nyt tekisi mieli viedä omat pojat niille pestäväksi joka lenkin jälkeen, mutta en kehtaa.

Toinen harmittava juttu mikä liittyy lenkkeilyyn on "oksien kerääminen peppu karvoihin" . Capo kerää kun magneetti oksia peppuukarvoihin ja varsinkin kuusen oksat ja ruusupensaiden oksat aiheuttavat päänvaivaa. En tiedä mitä keksisi siihen ongelmaan. Capon turkki tai oikeasti hapsut ovat ihan mahdottomat. Korvakarvaa on muille jakaa kuten myös jaloissa olevat "bootsit". Bamseltahan leikkasin tassukarvat (vastoin kaikkia sääntöjä ) koska se on niin äääääärimmäisen herkkä poika ja pieni lumipallo tassuissa aiheuttaa niin paljon huolia tälle pojalle, Capohan ei välitä vaikka joulukuusi roikkuisikin pers karvoissa .

Capon korva on nyt ok eikä muitakaan traumoja jäänyt pojalle. Bamselle en ole vielä saanut aikaiseksi tilata silmälääkäriä. Nyt on niin paljon kaikkea muuta meidän perheessä.

Kohta onkin sitten meidän tämän vuoden näyttely debyytti, ja mua rupeaa kohta jännittää. Treenattiin pikkasen kotona paikalla seisomista, eli pidennettiin aikaa. Taitaa puoli minuuttia olla ennätys, ihan kotioloissa siis joten töitä riittää . Capohan osaa seistä nätisti ja asettuu itse hyvään asentoon mutta pinna ei ole kovin pitkä. Sitä paitsi se huomaa herkästi jos minä olen hermostunut ja sillloin se rupee puremaan talutinta (siis ihan lenkilläkin jos olen huonolla tuulella tms). Toinen ongelma on sitten meidän vauhti, olen itse huomannut että Capon kanssa pitäisi mennä lujempaa silloin se liikkuu kauniisti muten miten saan itseni liikkumaan ripeämmin mutta  juoksematta . Tämähän on varsinaista tiedettä.

Nyt Bamse on ilmsesti sitä mieltä että mun pitäisi lopettaa  koneella olemista ja huomioida sitä vähän. Bamse on niin mainio persoona, itsepäinen kun mikä. Ja saihan se taas tahtonsa läpi, eli istuu nyt sylissäni enkä raaski laittaa sitä alas joten lopetan tähän. Laitan vähän kuvia myöhemmin koska nyt en pysty punaisen hännän läpi löytää oikeita nappuloitakaan