Edellisesta päivityksestä onkin melkein kuukausi ja sen jälkeen olemmekin saaneet perheenlisäystä Vicky-prinsessan muodossa.  Bamse kerkesi myös täyttää 6 vuotta, synttärit vietittiin kotona ja Bamsen yllätyksenä rakas kasvattaja tuli synttäri kaffelle. 

Vickyn tulosta vähän: Jo aikoja sitten päätettiin että viimeistään kesän aikana on pennun aika. Alunperin olimme kaikki yksimielisiä että tällä kertaa on kirjavan cavan vuoro (meidänhän piti jo -07 ottaa kirjava mutta silloin päädyimme kuitenkin Bamseen ) , mutta joskus vaan ei mene niinkun ajattelee tai suunnittelee. Kun Capo astui Hetan tyttäremme rupesi kyselemään että mitä jos kuitenkin ottaisimme siitä pentueesta pennun. Tyttärellemme harrastuskoiraa olimme siis hakemassa, ja tietysti koko perheelle lemmikkiä ja seuraa. Kun sitten astutus tapahtui, Heta tuli tiineeksi ja lopuksi synnytti pentueen tehtiin viimeinen päätös. Heta on aivan ihana emo ja Capolla niin kultainen luonne, lisäksi ovat molemmat ihan mukavan näköisiä koiria ja ainakin toistaiseksi ovat olleet terveenä, joten sydän päätti että näin on tälläkertaa tehtävä. Pitkään mietittiin sitten että mikä pennuista olisi SE. Moottoritiellä matkalla Helsinkiin aikana tein sen lopullisen päätöksen, kokonaan sydämmellä (ei järjellä kuten yleensä mulla ollut tapana). Tiedän että moni miettii että mitä onko nyt ihan viisasta, ottaa uroskotiin narttua- en tiedä mikä viisasta ja mikä ei mutta, koska minulle tärkeät ja lojaalit ihmiset liputtivat Vickyn puolesta uskalsin päättää näin. Tytöllemme pikkulikka sopii kun nenä päähän! Juoksuajaksi likka menee muualle hoitoon, jotta poikien päät ei mene ihan sekaisin. 

Vicky on ollut meillä nyt 2 viikkoa, erinomaisesti on mennyt. Vicky on reipasluonteinen tyttö, ja pojat ovat olleet todella kivoja sille. Tottakai pennuntulo on ollut heille hämmentävää mutta Bamse on näyttänyt että hän on koirien pomo, ihan samalla tavalla kun aikoinaan Capon tulon yhteydessä. Bamsehan on oman arvonsa tunteva herrasmies joka on selkeä, suora ja reilu 'pomo'. Capo on kultainen, pitkäpinnainen ja todella ystävällinen. Molemmat innostuvat päivä päivältä enemmän ja enemmän mukaan leikkiin. Vicky syö erittäin hyvin, eli isänsä tapaan ei mitään ongelmia sen asian suhteen. Vicky tekee tarpeensa pihalle, ihan ensimmäisetä päivästä lähtien jos vaan henkilökunta on tarpeeksi nopeeta. Lenkkeilyt tapahtuu niin että aamu ja ilta lenkit menen poikien kanssa, ja päivällä Vicky pääsee mukaan. Hyvin kävelee remmissä. Muut päivän ulkoilut ja riehumiset on sitten turvallisesti pihallamme. Tyttäremme on ottanut koiranomistajuuden tosissaan ja treenaa pihalla seuraamista, luoksetuloa jne, koitamme myös sosialisoida Vickya niin että ei olisi niin riippuvainen pojista, eli välillä likka pääsee yksin kävelylle, tutuille kahville jne. Kunhan rokotukset on kunnossa niin menevät Fun Clubin näyttelytreeneihin, tytär ja Vicky siis.

 

Mitäs muuta??? Hmm, ilmoitin Capon Jyväskylän erikoisnäyttelyyn marraskuussa sekä messukeskukseen joulukuussa. Viimevuonna messarihan jäi väliin virtsatientulehduksen ja prostatiitin takia.. Toivottavasti tänä vuonna ei olisi yhtä huono onni!