Kävimme eilen Porvoon näyttelyssä, Capo oli kuumakalle mutta esiintyi aika ok.. Lopputulos oli EH ei sijoitusta ja arvostelu hieman yllättävä, laitan kotareille kunhan kerkeän. EH oli ihan ookoo tulos tältä tumarilta, olin varautunut Huonompaan....Nyt olemme tauolla ad Lahteen astii, jonne kävin ilmoittamaan pojan vaikka nyt jälkeenpäin sekin asia harmittaa...

Sitten pohdintaan: Olen tavallinen tallaaja, uusi harrastaja, totaalisesti ilman mielyttämishalua MUTTA ihme kyllä jokunen harmaa aivosolu suotu. Näyttelyitä olen tässä harrastanut VASTA reilu vuoden, koiria mulla ollut noin kolme vuotta... eli käytännössä "nobody kera nobody koirani". KUITENKIN minua on mietittänyt tässä jo jonkin aikaa varsinkin näyttely meininkiä. Ei ole yksi tai kaksi kerta kun kehänlaidalta näyttää siltä että peli on etukäteen sovittu. Eräänä kertaa tuomari ja koiran omistaja heittivät "läppää" kehässä ihan kun olisivat tunteneet toisiaan.. kas kummaa tarviiko edes sanoa miten loppupelissä meni. Kaveria ei ilmeisesti jätetä eikä petetä. Joo siis ymmärrän jos koira olisi olut huippu, koira olikin ihan ok MUTTA turkki oli keltainen ja likaisen näköinen ja kauniimpia kokonaisuuksia oli olemassa... Toinen asia mitä mua kummastuttaa on se että miten ihmeessä voi tärisevä ja häntä koipien välissä seisova cavalieri olla erinomainen rodunsa edustaja kun rotumääritelmässä lukee selvästi:

YLEISVAIKUTELMA: Toimelias, viehkeä, tasapainoinen. Ilme lempeä.

* Kääpiöspanieli, jolla tulee olla riittävä luusto, ei kuitenkaan missään tapauksessa raskas ja kömpelö.

OMINAISPIIRTEET: Reipas, lempeä, ehdottoman peloton.

* Huomiota tulisi kiinnittää luonteeseen. Cavalierin kuuluu olla iloinen ja reipas - ei varautunut.

LUONNE: Iloinen, ystävällinen, ei aggressiivinen eikä hermostunut.

SILTI palkitaan sellaisia koiria erinomaisella jos ei vieläkin korkeammin. Jos minun koirani olisi tärissyt ja pitänyt häntää koipien välissä (eikä olisi liikkunut, seissyt yms) olisiko sekin saanut erinomaisen? Kysyn vaan, vaikka tiedänkin vastauksen... Olen myös törmännyt jo näinä kertona "värirasisteihin" jotka siis koiran värin perusteella arvostelee koiraa. Tästäkin olen kuullut ja kokenut itse. Itselläni ei ole mieliväriä koska koen että se koko koira kokonaisuutena on se mitä kuuluu arvostella. Jokusessa näyttelyssä on käynyt sillei että jos vaan on jotenkin ollu mahdollista lempivärin edustaja on vetänyt koko potin kotiin ja kaikki tietynväriset palkittu vaaleanpunaisella ja tietynväriset esim sinisellä.. come on, ei voi kaikki trikit olla erin:arvoisia ja kaikki bläkkärit ja rubyt sinisen arvoisia (tämä oli vaan esimerkki). Olen myös vahingossa kuulut keskustelun missä ulkomuototuomari kertoi tuttavalleen että hänen mielestä se oikea väri on blenheim, no vienkö sille ikinä mun bläkkäriä näytille, I don´t think so....

Olen jutellut asiasta monen kanssa ja kaikki ovat tietoisia että tällaista tapahtuu ihan kokoajan, silti annetaan asian olla ja mennään mukaan sellaiseen. Viisaimmat antavat asian olla eikä mene sellaisille jotka harrastavat moista, ok ihan miten vaan mutta minun mielestä on äärimmäisen noloa. Loppupelissä nobody- minä kera nobody koirani voidaan olla erittäin ylpeitä tuosta meidän sertista joka siis ihan puhtaasti "ansaittu" ilman mitään mieliskelyä tai muuta peliä.

se siitä