Syksy on mennyt aivan hurjan nopeasti! Pennuntuoksuista arkea ollaan eletty mutta huoltakin ollut. Capolta löydettiin silmän alla patti alkusyksystä ja poikaa on tutkittu, lääkitty, leikattu yms. Onkin pitkä tarina mutta luulen että jätän kirjoittamatta siitä tänne, FB kaverini ovat saaneet seurata niitä vaiheita. Tämänhetkinen tilanne on varovaisesti positiivinen, 

Molly likka senkun kasvaa, ihanan reipas likka on. Syyslomaa neitonen vietti kakkos/kasviskodissaan, eikä häkeltynyt muutosta eikä myöskään kun tuli takaisin. Tarkoitushan on se että Molly olisi kotona sekä meillä täälllä Porvoossa että Tampereella Katilla. Tottakai meillä kaikililla oli ikävä, eniten Vickyllä, mutta ihanalle tuntuu se että voi jakaa tätä iloa hyvän ystävän kanssa.

ylempi ja alempi kuva; Kati Holm, Molly ja Cindy mammansa :)

Bamse täytti syyskuun lopussa 7 vuotta, meidän rakas ukko. Ihanan persoonallinen poika jolla ihan omat kuviot. 

Vickylla parasta aikaa toiset juoksut menossa, Toistaiseksi on sujunut oikein hienosti täällä  kotona, varotoimet kuten portit yms tietysti viritettynä. Joten ei olla tarvittu ainakaan vielä hajoittaa laumaa. Vicky onkin tällähetkellä ainoa meidän koirista joka on menossa kehiin. Parin viikon päästä junnuilee Jyväskylässä ja joulukuussa Messarissa.

Capo siis tällähetkellä lääkekuurien ja leikkauksien takia ainakin tämän vuoden poissa kehissä, ja voikin olla että Capon kohdalla näyttelyt on näytelty.