Bamsen silmätauti (kuivasilmäisyys) nostaa aina välillä päätänsä. Rauhallisena on viimeaikoina pysynyt, suurin osan ajasta ainakin. Eilen muistui taas mieleen miten tauti ei ole oikeastaan väistynyt minnekkään vaan elää oman elämänsä. Bamselle oli varattu eiliseksi aika hammasputsausta varten. Muistutan että ikää koiralla on vasta 3,5vuotta mutta eilen oli jo KOLMAS kerta kun sen hampaita joudutaan putsaamaan. Bamsen hampaat eivät vaan millään pysy valkoisina vaan ovat lähinnä ruosteen ruskeita kauttaaltaan. Mitkään hampaiden harjaamiset tai luiden syömiset eivät vaikuta yhtään mitään. Bamsen suu EI haise, eikä ikenet olleet kovin ärtyneet. Tällä kertaa kyselinkin asiasta, eli miksi Bamselle kertyy hammaskiveä vaikka maailman konstit suuvettä myöten ollaan kokeiltu. Kyselin sitä mitä itse epäilin: "voiko kuivasilmäisyys vaikuttaa?" KYLLÄ voi, syljen koostumus on mitä ilmeisemmin erilaista kun muilla. Tämä selittänee osasyyn "huonoihin ja ruskeisiin hampaisiin". Itse olen myös miettinyt mitä takrolimuusi-salva tekee hampaille ja syljelle kun silmätippoja on tiputeltu 2 vuotta putkeen kahdesti päivässä. Jokainen jolla ikinä ollut silmätippoja tietää että tipanlaiton jälkeen suussa maistuu lääkkeelle, eli sinnehän sekin lääki kuljettuu. Tavallista hammaskiveä  ei itseasiassa ollut kovin paljon mutta sellaista erilaista ruskeeta mömmöä olikin sitä enemmän.

Itse nukutus ja toimeenpide meni tosi hyvin MUTTA kyyneleritys loppui taas kerran kun seinään. Tällä kertaa oltiin varautuneita kostutus tipoilla ja tiputeltiinkin ennen nukutusta, nukutuksen aikana ja nukutuksen jälkeen kostuketta reilulla kädellä.... mutta silti kyynel eritys lakkasi. Täytyy myöntää että karvat nousi itsellään pystyyn ja mielessä kävi: "loppuiko nyt ikuisesti, vai lähteekö käyntiin vielä"? koko eilis illan tiputeltiin kostuketta, vielä puolenyön aikaan silmän pinta oli matta.... mutta yön aikana kyyneleritys lähti taas käyntiin .

Tänään postilaatikossa odotti Cavalier-lehti jossa oli Bamsen tarina-kuivasilmäisyydestä.... Jos joku on siitä kiinnostunut eikä kotiin tule lehti, voi siitä lukea tämän linkin alta. Eli kuten aikaisemmin kirjoitinkin taudista ei ikinä päästä eroon ja ollaan kiitollisia jokaisesta oireettomasta päivästä

Jatkanpas sitten vähän kevyemmällä asialla  jotta tästä ei tulisi liian masentavaa... Olen ilmoittanut Capon Lahden KV näyttelyyn pääsiäisenä kuitenkin . Lähinnä jotta meille ei tulisi liian pitkä tauko (edellinen oli tammikuussa). Eli iloisin mielin (mutta ilman tavoiteita) lähdemme kokeilemaan onneamme tanskalais tuomarin eteen . Peukkuja, peukkuja !

Capolle on luvassa muuta hauskaa  mutta palaan sitten myöhemmin siihen, ja siihen asiaan tarvitaankin sitten jo TOSI paljon peukkuja .

Omistaja taas odottelee kasvattajan jatkokurssin todistusta! Lopputyö lähti jo eteenpäin joten eiköhän sekin tulla tupsahtaa joku päivä postilaatikkoon