Paistaa se aurinko risukasaankin, eli perheen ihmiset ovat kutakuinkin toipuneet tammikuun sairasteluista . Muutenkin on aivan ihanaa kun viimeiset päivät ovat olleet lämpimämpiä ja aurinko paistanut siniseltä taivaalta. Valoisampaakin on ollut ja lenkit tuntuvat jotenkin sairastelun jälkeen "helpoilta" . Pojatkin nauttii kun emäntä ja isäntä jaksaa pidempiä lenkkejä ja ihan reippaitakin.

Viimeksi kun päivitin blogia olin ilmoittanut Capon vuoden ensimmäiseen näyttelyyn. Nyt yllättäen ilmoitinkin Capon myös cavalierien erkkariin, vaikka alunperin olin miettinyt jotain ihan muuta . Erkkarissa Capo siintyy ensimmäistä kertaa nuorissa, kääks. Tämä oli nyt tällainen päätös mennään kokeilemaan, jos se on liian pentumainen siirrän sen takaisin junnuihin. Katsokaamme mitä tuleman pitää. Treenattu emme ole ollenkaan vaikka oli tarkoitus että Capo ja minä "hiomme" esiintymistämme . Huh, tänä viikonloppuna ajomme teho treenata ihan kunnolla...

 Ajattelin terveystarkistaa molemmat pojat samalla kun yhdistys järjestää joukkotarkastuksen erkkarin yhteydessä. Bamselta kuunnellaan sydäntä ja Capolta sydämmen lisäksi myös polvet ja silmät. Hetken mietin otanko Bamsellekin kaikki mutta Bamsehan sairastaa kuivasilmäisyyttä ja käydään jo sen takia silmälääkärissä niin ajattelin sen olevan turhaa. Polvet olisi tietysti voinut ottaa mutta en koe että siinä mitään isompaa järkeä. Toivotaan että kaikki on kunnossa molempien koirien kohdalla, aina saa jännittää ja koska olen realisti (rajatapaus olenko pessimisti ) tiedän että mikään ei ole "mahdotonta" myös ikävien uutisten kohdalla.

Valokuvia on otettu aivan liian vähän. Uudella kameralla ei ole vielä omaa pussukkaa joten se ei saa käydä ulkona (voi paleutua ), Laitan nyt kuitenkin tapaani mukaan pojista tuoreet kuvat.

Bamse on aito sylikoira

Capo harvinaisen rauhallisena